1.8.1993. Tänään on ollut Köyden päivä - kaamea ja verinen, mutta päivä, jota ei voitu välttää. Tänään, ensimmäistä kertaa viikkoihin, Etelä-Kaliforniassa on täysin hiljaista ja rauhallista. Mutta yö on täynnä hiljaista kauhua; kymmenistä tuhansista lyhtypylväistä, sähköpylväistä ja puista kaikkialla tämän suunnattoman laajan suurkaupungin alueella roikkuu kammottavia hahmoja.
Valaistuilla alueilla niitä näkee joka puolella. Jopa risteysten katukyltit on otettu käyttöön ja käytännössä joka kadunkulmassa, jonka tänä iltana matkallani päämajalle ohitin, riippui ruumis, neljä joka risteyksessä. Vain noin mailin päässä täältä on noin 30 ruumiin ryhmä, joka roikkuu yhdestä ainoasta ylikulkusillasta, jokaisella samanlainen plakaatti kaulansa ympärillä, johon on painettu teksti "Petin rotuni". Siinä ryhmässä kaksi kolmesta oli puettu akateemisiin kaapuihin ennen hirttämistään ja koko ryhmä on ilmeisesti läheisen UCLA:n yliopistokampuksen henkilökuntaa.
Niillä alueilla, joille emme ole vielä palauttaneet sähköä, ruumiit eivät ole yhtä näkyvillä, mutta ilmassa oleva kauhun tunne on jopa pahempi kuin valaistuilla alueilla. Jouduin kävelemään pari korttelia pitkän valaisemattoman asuinalueen läpi, joka on päämajan ja asuinkortteerini välissä, tämäniltaisen yksikkökokouksemme jälkeen. Yhden valaisemattoman korttelin puolivälissä näin jotain, joka vaikutti olevan henkilö, joka seisoi jalkakäytävällä suoraan edessäni. Kun lähestyin hiljaista hahmoa, jonka kasvonpiirteet olivat suuren jalkakäytävän yli kurkottavan puun varjossa, se oli edelleen liikkumatta, tukkien tieni.
Levottomuutta tuntien otin aseeni kotelosta. Sitten, kun olin noin 12 jalan etäisyydellä hahmosta, joka oli ollut kasvot minusta poispäin, se alkoi hiljalleen kääntyä minua kohti. Liikkeessä oli jotain sanoinkuvaamattoman aavemaista ja pysähdyin niille sijoilleni hahmon jatkaessa kääntymistään. Kevyt tuulenvire kahisutti yläpuolella olevia puun lehtiä ja yhtäkkiä kuunsäde tuli lehtien lävitse ja osui suoraan edessäni olevaan hiljalleen kääntyvään hahmoon.
Ensimmäinen asia mitä kuunvalossa näin oli plakaatti, jossa luki suurilla tekstatuilla kirjaimilla: "Häpäisin rotuni". Kyltin yläpuolella irvistivät kauhistuttavasti pöhöttyneet, purppuranväriset nuoren naisen kasvot, silmät pullistuen päästä ja suu ammollaan. Viimein näin ohuen, pystysuoran köyden häviävän ylös oksistoon. Ilmeisesti köysi oli livennyt hieman oksasta, johon se oli kiinnitetty, tai oksa oli painunut alaspäin, kunnes naisen jalat lepäsivät kivetyksellä, antaen yliluonnollisen vaikutelman omin voimin seisovasta ruumiista.
Minua puistatti ja jatkoin pian matkaani. Tänä yönä kaupungissa on useita tuhansia tuollaisia hirtettyjä naisten ruumiita, kaikilla samanlaiset plakaatit kaulansa ympärillä. He ovat valkoisia naisia, jotka olivat naimisissa tai asuivat mustan, juutalaisen tai jonkun muun ei-valkoisen miehen kanssa.
On myös lukuisia miehiä, joilla on "häpäisin rotuni" -plakaatti, mutta naiset ovat seitsemän- tai kahdeksan kertaa edustetumpia. Toisaalta taas noin 90% ruumiista "petin rotuni" -plakaateilla on miehiä ja karkeasti ottaen sukupuolet vaikuttavat olevan tasapainossa.
Ne, joilla on tuo jälkimmäinen plakaatti, ovat ne lakimiehet, liikemiehet, television uutistoimittajat, sanomalehtien uutistoimittajat ja päätoimittajat, tuomarit, opettajat, kouluviranomaiset, "kansalaisjohtajat", byrokraatit, saarnamiehet ja kaikki muut, jotka uransa tai asemansa vuoksi tai äänestämällä tai miten vain auttoivat edistämään tai toteuttamaan Systeemin rotuohjelmaa. Systeemi on jo maksanut heille heidän kolmekymmentä hopearahaansa. Tänään me maksoimme heille.
Se alkoi kello kolme tänä aamuna. Eilinen oli erityisen paha mellakointipäivä, juutalaiset kun käyttivät transistoroituja megafoneja kiihottaakseen kansaa ja yllyttääkseen heitä heittelemään kiviä ja pulloja joukkojamme kohti. He hokivat "rasismin on poistuttava" ja "tasa-arvo ikuisesti" sekä muita iskulauseita, joita juutalaiset olivat heille opettaneet. Se muistutti minua Vietnamin sodan aikaisista massamielenosoituksista. Juutalaisilla on erityislahja tällaisiin juttuihin.
Mutta kello kolmeen mennessä tänä aamuna oli kansanjoukko jo saanut aikoja sitten valmiiksi väkivalta- ja huutamis-orgiansa ja nukkumassa - kaikki paitsi muutama ryhmä vannoutuneempia yksilöitä, jotka olivat virittäneet kovaääniset, joista he huudattivat Systeemin radiolähetyksiä ympäröiviin naapurustoihin, lähetyksiä, jotka vaihtelivat huutavan rock-"musiikin" ja "veljeys" -vetoomuksien välillä.
Yhtäkkiä ilmestyi joukko-osastojemme ryhmiä synkronoiduin kelloin samanaikaisesti tuhansiin kortteleihin viidelläkymmenellä eri asuinalueella ja jokaisella ryhmänjohtajalla oli pitkä lista nimiä ja osoitteita. Korviahuumaava musiikki loppui kuin seinään ja vaihtui tuhansien ovien sirpaloitumisen ääneen, kun maihinnousukengissä olevat jalat potkivat ne auki.
Se oli samanlaista kuin aseratsiat neljä vuotta sitten, vain päinvastaisesti - ja lopputulos oli paljon rajumpi ja pysyvämpi niille, jotka olivat ratsian kohteena. Jompikumpi kahdesta asiasta tapahtui niille, jotka joukko-osastot raahasivat kadulle. Jos he olivat ei-valkoisia - mukaan lukien kaikki juutalaiset ja ne, jotka näyttivät vähänkään omaavan ei-valkoisia sukujuuria - heidät sysättiin nopeasti muodostettuihin jonoihin, jotka aloittivat paluumatkattoman marssinsa pohjoiseen kaupungista, vuoriston juurella olevaan kanjoniin. Pieninkin vastustelu, yritys neuvotella tai vetkuttelu johti pikaiseen kiväärinluotiin.
Valkoiset taas, lähes kaikissa tapauksissa, hirtettiin siihen paikkaan. Jompikumpi kahdesta esipainetusta plakaatista ripustettiin uhrin rintaan, kädet sidottiin pikaisesti selän taakse, köysi heitettiin sopivan oksan tai tienviitan yli toinen pää solmittuna kaulan ympäri ja sen jälkeen hänet kiskottiin irti maasta ilman sen kummempaa hässäkkää ja jätettiin tanssimaan ilmaan samalla kun sotilaat menivät listalla olevan seuraavan nimen haltijan luo.
Hirttämiset ja kuolemanrivistöjen muodostaminen jatkuivat noin 10 tuntia keskeytyksettä. Kun joukot saivat kaamean työnsä valmiiksi tänään iltapäivällä ja alkoivat palata kasarmeilleen, Los Angelesin alue oli kerta kaikkiaan totaalisen rauhoittunut. Niiden naapurustojen, joihin uskalsimme eilen mennä turvallisesti ainoastaan panssarivaunulla, asukkaat vapisivat tänään suljettujen ovien takana, peläten tulevansa edes nähdyiksi kurkkimassa kiinnivedettyjen verhojen raoista. Koko aamun aikana ei ollut mitään organisoitua tai suurempaa vastarintaa joukkojamme kohtaan ja iltapäivään mennessä jopa halukin vastustukseen oli haihtunut.
Minulla ja miehilläni oli kädet täynnä töitä koko päivän, suurimmaksi osaksi logistiikan hoidossa. Kun teloitusryhmiltä alkoi loppua köysi, riisuimme useita maileja kaapelia sähköpylväistä käytettäväksi köyden sijasta. Haalimme kasaan myös satoja tikapuita.
Me olimme myös ne, jotka liisteröivät Vallankumousesikunnan kuulutuksen jokaiseen kortteliin, jossa varoitettiin kaikkia kansalaisia, että vastedes kaikki ryöstelyt, tihutyöt tai sotilaan käskyn noudattamatta jättämiset tulevat johtamaan niskuroijan välittömään teloitukseen. Kuulutukset sisältävät myös samanlaisen varoituksen kaikille niille, jotka tietoisesti antavat juutalaiselle tai muulle ei-valkoiselle turvapaikan tai jotka tahallisesti kertovat väärää tietoa tai salaavat tietoa poliisiyksiköiltämme. Lopuksi niissä luetellaan joka naapuruston raportointipisteet, johon jokaisen henkilön, määrättynä päivänä ja kellonaikana, riippuen nimensä sijainnista aakkosissa, tulee ilmoittautua rekisteröityäkseen ja saadakseen komennuksen työyksikköön.
Jouduin melkein ampumavälikohtaukseen erään komppanianpäällikön kanssa kaupungintalon lähellä tänä aamuna noin yhdeksän maissa. Sinne veimme hirtettäviksi kaikki isot kihot: Tunnetut poliitikot, huomattavimmat Hollywood-näyttelijät ja -näyttelijättäret sekä useita TV-persoonia. Jos olisimme vetäneet heidät köydenjatkoksi kotiensa edustalle kuten kaikki muut, vain muutamat ihmiset olisivat nähneet heidät ja tahdoimme heidän esimerkkinsä valistavan paljon laajempaa yleisöä. Samasta syystä monet listoillamme olevista papeista vietiin yhdelle kolmesta suuresta kirkosta, jonka edessä meillä oli TV-kuvausryhmät valmiina lähettämään teloitukset suorina. Ongelmana oli, että suurin osa kaupungintalolle saapuvista isoista kihoista olivat jo enemmän kuolleita kuin eläviä. Joukot kuljetukseen käytetyissä kuorma-autoissa antoivat heille kunnon käsittelyn.
Eräs kuuluisa näyttelijätär, pahamaineinen rodunsekoittaja, joka oli ollut pääosassa useissa rotujenvälisissä suuren budjetin "rakkaus" -eepoksissa, oli menettänyt suurimman osan hiuksistaan, silmän ja useita hampaita sekä kaikki vaatteensa - ennen kuin köysi laitettiin hänen kaulansa ympärille. Hän oli ruhjeilla ja yltä päältä veressä. En olisi tiennyt kuka hän oli jos en olisi kysynyt. Ihmettelin, mitä järkeä on julkisesti hirttää hänet, jos yleisö ei tunnista häntä eikä sen vuoksi pysty vetämään oikeita johtopäätöksiä hänen aikaisemmasta käytöksestään ja hänen rangaistuksestaan?
Yhden juuri saapuneen kuorma-auton luona oleva häly veti minut puoleensa. Törkeän lihava vanha mies, jonka heti tunnistin liittovaltion tuomariksi, joka oli tehnyt mitä törkeimpiä päätöksiä viime vuosina - mukaan lukien pidätystenteko-oikeuden antaminen ihmisoikeusneuvostojen mustille avustajille - vastusti joukko-osastojen yrityksiä repiä pyjamat päältään ja pukea itsensä tuomarinkaapuunsa.
Yksi sotilaista löi hänet maahan ja sen jälkeen neljä muuta alkoi potkia häntä ja toistuvasti lyömään häntä kasvoihin, vatsaan ja nivusiin kiväärinperillään. Hän oli tajuttomana, ja kenties jo kuolleena, kun köysi solmittiin hänen kaulansa ympärille ja hänen veltto ruumiinsa hinattiin noin puoleenväliin lyhtypylvästä. TV-kameramies kuvasi koko tapahtuman ja lähetti sen suorana.
Minua kerta kaikkiaan iljetti tämä jälkimmäinen välikohtaus ja useat muut samantapaiset ja etsin joukoista vastuussa olevan upseerin tehdäkseni valituksen. Kysyin häneltä miksi hän ei pitänyt kunnollista kuria miestensä keskuudessa ja kerroin hänelle voimakassanaisesti, että vankien pieksemiset olivat meille vahingollisia.
Meidän täytyy ylläpitää julkista kuvaa voimasta ja tinkimättömästä häikäilemättömyydestä rotumme vihollisia kohtaan, mutta se, että käyttäydytään kuin joukko ugandalaisia tai puertoricolaisia tuskin aikaansaa sitä. (Huomautus lukijalle: Uganda oli Afrikan maanosan poliittinen alakokonaisuus Vanhalla kaudella, kun tuo maanosa oli neekerirodun asuttama. Puerto Rico oli Vanhan kauden aikainen nimi New Carolinan saarelle. Nyt sitä asuttavat Kaakkois-Yhdysvaltojen radioaktiivisilta alueilta saapuneiden valkoisten pakolaisten jälkeläiset, mutta ennen Suuren vallankumouksen viimeisten päivien rotupuhdistuksia sitä asutti sekarotuinen ja luonteeltaan erityisen epämiellyttävä väki). Meidän täytyy esiintyä ennen kaikkea kurinalaisina, koska tulemme vaatimaan ankaraa kurinalaisuutta siviiliväestön puolelta. Emme saa koskaan antaa periksi turhautuneisuuden tai henkilökohtaisen vihan tunteille, vaan meidän täytyy aina käytöksellämme osoittaa, että se mitä teemme, palvelee suurempaa tarkoitusta.
Kapteeni räjähti. Hän huusi minulle, että minun tulisi huolehtia omista asioistani. Kun intin huolehtivani juurikin omista asioistani, hän muuttui punaiseksi raivosta ja sanoi, että hänellä, ei minulla, oli vastuu, ja että hän teki parhaansa todella vaikeissa olosuhteissa.
Hän huomautti aivan oikein, että Järjestö oli vaihtanut lähes puolet hänen komppaniansa miehistä kouluttamattomiin tulokkaisiin viime kuukauden aikana ja näin ollen minulle ei pitäisi olla suurikaan yllätys, että kuri ei ollut paras mahdollinen. Hän kertoi minulle myös tietävänsä riittävästi miestensä psykologiasta ymmärtääkseen sen hyödyn, mitä koituu siitä, että hän antaa heidän piestä vankeja tapana oikeuttaa itselleen vankien olevan vihollisia, jotka ansaitsevat tulla hirtetyiksi.
En todellakaan pystynyt kiistämään kumpaakaan kapteenin perusteluista, mutta tunsin tyydytystä nähdessäni, että kääntyessään minusta poispäin hän asteli vihaisesti sotilasjoukon luo, joka juuri raakalaismaisesti pieksi aseilla pitkähiuksista, naismaisen näköistä nuorukaista oudossa "muoti" -asussa - suosittu "rock" -esiintyjä - ja käski heidän lopettaa.
Ajateltuani asiaa, alan ymmärtämään enemmän kapteenin näkökulmaa. Toki meidän täytyy tiukentaa kuria melko paljon niin pian kuin mahdollista, mutta tällä hetkellä meille on parempi, että joukkojemme keskuudessa on enemmän poliittista luotettavuutta ja vähemmän kuria. Lykkäsimme ratsiaa siviiliväestöön niin pitkään juuri siksi, että saisimme karsittua pois ja aseistariisuttua kyseenalaiset sotilaat ja korvattua heidät uusilla ihmisillä, jotka ovat tulleet luoksemme vihollislinjojen läpi.
Tahdoimme myös aikaa totuttaaksemme joukot asioiden uuteen järjestykseen täällä ja antaa heille edes vähän aatteellista valmennusta tämän päivän työhön. Annoimme myös tahallisesti siviilien riehaantua vieläkin enemmän, vain siksi että voisimme esittää selvän perusteen läpikotaisen radikaaleille toimenpiteille puolinaisten sijaan, jotka eivät olisi pitkällä tähtäimellä ratkaisseet siviili-ongelmaa.
Toisen syyn viivyttelyymme sain tietää tänään ja se oli se, että tarvitsimme aikaa viimeistelläksemme pidätyslistamme. Usean vuoden ajan täällä olevat Järjestön jäsenet, kuten myös muualla maassa olevat, ovat koonneet kansioita Systeemin kätyreistä, juutalaistenhännystelijöistä, egalitaristiteoreetikoista ja muista valkoisista roturikollisista kuten myös osoiteluettelot kaikista enimmäkseen valkoisilla alueilla asuneista ei-valkoisista.
Pystyimme käyttämään jälkimmäistä, jota pidettiin melko hyvin ajan tasalla jopa viime kuukauden tapahtumien aikana, ilman muutoksia. Kansiot kuitenkin vaativat suuren määrän arvioimista ja putsausta. Ensinnäkin niissä oli aivan liian paljon väkeä.
Esimerkiksi, valkoisesta perheestä saattoi olla roturikollisen kansio, koska naapuri oli havainnut mustan olleen heidän kotonaan järjestämillä cocktailkutsuilla tai koska heillä oli joku niistä "Tasa-arvo nyt" -puskuritarroista, joita ihmisoikeusneuvostot olivat levittäneet laajalti. Yleisesti ottaen, jos kyseisessä kansiossa ei ollut muita todisteita, nämä ihmiset eivät joutuneet pidätyslistalle. Muutoin joutuisimme hirttämään yli kymmenen prosenttia valkoisesta väestöstä - täysin epäkäytännöllinen tehtävä.
Ja vaikka pystyisimmekin hirttämään niin paljon ihmisiä, sille ei olisi mitään hyvää syytä; suurin osa siitä kymmenestä prosentista eivät todellisuudessa ole yhtään sen pahempia kuin suurin osa lopuista yhdeksästäkymmenestä prosentistakaan. Heidät on aivopesty; he ovat heikkoja ja itsekkäitä; heillä ei ole minkäänlaista rodullisen lojaaliuden tunnetta - mutta sama asia pätee suurimpaan osaan ihmisiä tänä päivänä. Ihmiset ovat sitä miksi ovat tulleet ja meidän on hyväksyttävä se - näin alussa.
Itse asiassa, on läpi historian ollut totta, että vain pieni osa ihmisistä on joko hyviä tai pahoja. Suuret massat ovat moraalisesti neutraaleja - kykenemättömiä erottamaan ehdottoman oikean ehdottomasta väärästä - ja he ottavat ohjeita keneltä tahansa kuka sillä hetkellä on johdossa.
Kun hyvät miehet ovat vallassa ja yhteiskunnan ohjelmanlaatijoina, väestö kokonaisuudessaan heijastaa tätä ja ihmiset, joilla ei ole omaperäisyyttä tai omaa moraalista suunnantunnetta tulevat kuitenkin innolla tukemaan yhteiskunnan korkeimpia tavoitteita. Mutta kun vallassa ovat pahat miehet, kuten Amerikassa on ollut jo useita vuosia, suurin osa väestöstä rypee iloisesti pahimman luokan rappiossa ja tulee omahyväisesti toistamaan papukaijan lailla jokaista saastaista ja tuhoisaa ajatusta, joka heille on opetettu.
Useimmat tämän päivän tuomareista, useimmat opettajista, näyttelijöistä, kansanjohtajista jne. eivät ole tietoisesti ja tahallaan pahoja tai edes kyynisiä seuratessaan juutalaisten johdossa. He pitävät itseään "hyvinä kansalaisina", aivan kuten he tekisivät toimiessaan päinvastaisesti hyvien johtajien vaikutusvallan alaisina.
Näin ollen ei ole mitään syytä tappaa heitä kaikkia. Tämä moraalinen heikkous pitää jalostaa pois rodusta satojen sukupolvien aikana. Tällä hetkellä meille riittää tietoisesti pahan väestönosan eliminoiminen - plus muutama satatuhatta moraalisesti rampaa "hyvää kansalaista" ympäri maan, esimerkkinä lopuille.
Muutaman pahimman roturikollisen hirttäminen jokaisessa naapurustossa Amerikassa tulee auttamaan suunnattomasti väestön enemmistön suoristamisessa ja heidän ajattelunsa uudelleen-orientoimisessa. Tosiasiassa tämä ei ainoastaan auta, vaan se on ehdottoman välttämätöntä. Ihmiset tarvitsevat vahvan psykologisen shokin murtautuakseen vanhoista ajattelutavoistaan.
Ymmärrän kaiken tämän, mutta silti minun täytyy myöntää, että minua vaivasivat jotkut tänään todistamani asiat.
Aluksi, kun pidätykset alkoivat, kansa ei ymmärtänyt mitä oli tulossa ja monet heistä olivat koppavia ja herjaavia. Olin paikalla juuri ennen aamunkoittoa kun sotilaat raahasivat noin tusinan nuoria suuresta talosta lähellä erästä yliopistokampusta, jotka - kuten myös asuintoverinsa, joita ei pidätetty - huusivat hävyttömyyksiä miehillemme ja sylkivät näiden päälle. Kaikki paitsi yksi pidätetyistä oli joko juutalaisia, mustia tai erisorttisia sekarotuisia, ja kaksi kovaäänisintä ammuttiin välittömästi sillä aikaa kun muut paimennettiin marssirivistöön.
Viimeinen oli valkoinen tyttö, noin 19-vuotias, hiukan ryhditön mutta kuitenkin kaunis. Ampumiset olivat rauhoittaneet häntä sen verran, että hän ei enää kiljunut "rasistiset siat!" sotilaille, mutta kun pian sen jälkeen hänen hirttämisensä valmisteleminen havahdutti hänet kohtaloonsa, hänestä tuli hysteerinen. Kun hänelle tiedotettiin, että hän joutuu maksamaan hinnan rotunsa häpäisemisestä asumalla mustan rakastajansa kanssa, hän vollotti, "mutta miksi minä?".
Kun köyttä solmittiin hänen kaulansa ympärille, hän yritti sopertaa "Tein vain sitä mitä kaikki muutkin. Miksi te minua kiusaatte? Tämä ei ole reilua! Entä Helen? Hänkin makasi saman miehen kanssa." Tämän viimeisen parkaisun aikana, ennen kuin tyttö veti viimeisen hengenvetonsa, yksi muista tytöistä (luultavimmin Helen) nyt niin hiljaisten nurmikolla olevien katselijoiden ryhmässä kavahti kauhuissaan taaksepäin.
Tietenkään kukaan ei vastannut tytön kysymykseen "miksi minä?". Vastaus on yksinkertaisesti se, että hänen nimensä sattui olemaan listalla ja Helenin ei. Siinä ei ole mitään "reilua" - eikä epäreiluakaan. Tyttö, joka hirtettiin, ansaitsi sen mitä sai. Helen luultavimmin ansaitsee saman kohtalon - ja hän epäilemättä kärsii kirottujen piinasta siinä pelossa, että hänet lopulta löydetään ja pakotetaan maksamaan sama hinta kuin minkä hänen ystävänsä maksoi.
Tämä pieni episodi opetti minulle jotain poliittisesta terrorista. Sen mielivaltaisuus ja arvaamattomuus ovat tärkeä osa sen tehokkuudesta. On todella monia ihmisiä samassa tilanteessa kuin Helen, joiden pelko, että salama osuu heihin minä hetkenä tahansa, pitää heidät varpaillaan.
Välikohtauksen melankolinen puoli tiivistyy tytön valituksessa "Tein vain sitä mitä kaikki muutkin tekivät". Tuo on hieman liioiteltua, mutta on riittävän totta, että jos muut eivät olisi antaneet hänelle huonoa esimerkkiä, tytöstä ei luultavimmin olisi tullut roturikollista. Hän maksoi yhtä paljon muiden synneistä kuin omistaankin. Nyt ymmärrän paremmin kuin koskaan miten elintärkeää on, että me iskostamme koko kansaamme uuden moraalisen pohjan, uudet perustavanlaatuiset arvot, niin, että he eivät enää olisi moraalisella tuuliajolla kuten tuo huono-onninen tyttö - ja kuten suurin osa amerikkalaisista tänä päivänä on.
Tämä totaalinen terveen tai luonnollisen moraalin puute kävi minulle selväksi taas juuri ennen puoltapäivää. Hirtimme noin neljänkymmenen hengen ryhmää rakennusurakoitsijoita ja kiinteistönvälittäjiä Los Angelesin piirikunnan Reilun asumisen yhdistyksen konttorin ulkopuolella. He olivat kaikki olleet osallisina erityisessä ohjelmassa, joka mahdollisti halpojen asuntolainojen saannin rodullisesti sekoitetuille perheille, jotka olivat ostamassa taloa enimmäkseen valkoisista naapurustoista. Yksi kiinteistönvälittäjistä oli vanttera, komea noin 35-vuotias sälli, jolla oli vaalea pystytukka. Hän puolusteli kiivaasti itseään sanoen "Helvetti, en koskaan ollut samaa mieltä tämän rotusekoitus-roskan kanssa. Näiden sekaperheiden ja niiden sekarotuisten kakaroiden näkeminen saa minut voimaan pahoin. Mutta miehen on ansaittava elantonsa. Piirikunnan päärakennustarkastaja kertoi minulle, että niiden kiinteistönvälittäjien, jotka olivat mukana erikois-asuntolaina -ohjelmassa, olisi paljon helpompaa välttää rakennussäädöksien rikkomuksia."
Tajuamatta sitä itse, hän kertoi meille, että suuremmat tulot tulivat hänen arvomaailmassaan ennen uskollisuutta rodulle - joka on jotain, mikä ikävä kyllä pitää paikkansa suurimmassa osassa niitäkin, joita ei hirtetty tänään. No, hän teki valintansa omasta vapaasta tahdostaan ja hän tuskin ansaitsee mitään myötätuntoa.
Sotilaat eivät tietenkään väitelleet hänen kanssaan. Kun tuli hänen vuoronsa, hänet kiskottiin jaloiltaan samalla puolueettomuudella kuin ne, jotka olivat hiljaa hyväksyneet kohtalonsa. Heitä oli käsketty olemaan väittelemättä kenenkään kanssa tai selittää kenellekään muuta kuin lyhyen tiedotteen siitä rikoksesta, minkä vuoksi henkilö hirtettiin. Edes kaikista uskottavimmat syyttömyyden vakuutuksetkaan tai se "tässä on pakko olla joku erehdys" ei aiheuttanut heissä pienintäkään epäröintiä. Tietysti olemme pakostakin tehneet joitain virheitä tänään - erehdytty henkilöstä, väärä osoite, väärät syytökset - mutta kun kerran teloitukset olivat alkaneet, ei voitu enää myöntää virheen mahdollisuutta. Loimme tarkoituksella kansalle mielikuvan taipumattomuudesta.
Ilmeisesti myös olimme aika vakuuttavia. Teloitusryhmämme olivat hädin tuskin ehtineet takaisin kasarmeilleen tänään iltapäivällä kun aloimme saada ilmoituksia joka puolelta kaupunkia siitä, mikä vaikutti olevan äkillinen aalto murhia ja mukilointeja. Ruumiita, useimmilla vaikutti olevan puukotushaavoja, löytyi jalkakäytäviltä, kujilta ja kerrostalojen käytäviltä. Partiomme keräsivät kaduilta myös suuren määrän loukkaantuneita - yhteensä useita satoja.
Vaikkakin näiden pieksämisten ja puukotusten uhrien joukossa oli muutamia mustia, päättelimme pikaisesti, että suurin osa heistä oli juutalaisia. Ilmeisesti kaikki olivat henkilöitä, joita teloitusryhmämme eivät olleet tavoittaneet, mutta kansalaiset olivat.
Kuulusteltuamme useita hakattuja juutalaisia ilmeni, että ainakin osa heistä oli piilotellut ei-juutalaisten perheiden luona. Kuitenkin sen jälkeen kun nämä perheet olivat nähneet levittämämme kuulutukset, he olivat kääntyneet suojeltaviaan vastaan ja ajoivat nämä kaduille. Paikalliset lynkkausryhmät, jotka olivat ottaneet lain omiin käsiinsä ja aseistautuneet puukoilla ja pesäpallomailoilla, olivat ottaneet selville henkilöitä, jotka eivät olleet listoillamme.
Olen varma, että ilman Köyden päivän voimakasta opetusta emme olisi voineet näin nopeasti saada esille tämän tapaista yhteistyötä kansalaisten taholta. Hirttämiset auttoivat kaikkia valitsemaan kiireesti puolensa.
Jotkut miehistäni alkavat huomenna illalla organisoida siviilityöläisten pataljoonaa ottamaan ruumiit alas ja kuljettamaan ne minun jo valmiiksi valitsemalleni hävittämispaikalle. Kestää luultavimmin kolme tai neljä päivää kerätä kaikki ruumiit pois - niitä on viidestäkymmenestä kuuteenkymmeneentuhanteen - ja tässä helteessä urakka tulee loppua kohden olemaan aika epämiellyttävä.
Mutta mikä helpotus se onkaan, että lopultakin tehtävän negatiivinen osa täällä on saatu valmiiksi! Tästä eteenpäin on pelkästään ylämäkeä - hyvässä mielessä: Tämän koko yhteiskunnan uudelleenorganisointia, uudelleenkouluttamista ja uudelleenrakentamista.