16.11.1991. Systeemin vastaus viime viikon kranaatinheitin-iskuun alkaa hahmottua. Ensinnäkin julkisilla paikoilla liikkuminen on nyt hankalampaa. Poliisi ja armeija ovat lisänneet tarkastuspisteitään huomattavasti ja he pysäyttävät jokaisen, niin jalankulkijat kuin ajoneuvotkin. Radiossa on kuulutuksia noin tunnin välein, joissa varoitetaan ihmisiä, että heidät pidätetään jos he eivät todista henkilöllisyyttään pysäytettäessä.

Järjestö on jo alkanut varustaa joitain meistä väärennetyillä ajokorteilla ja muilla väärillä henkilöllisyyspapereilla, mutta kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin kaikista Washingtonin alueella on huolehdittu. Eilen Carolilla oli läheltä piti -tilanne. Hän oli mennyt supermarkettiin ostamaan viikon ruokia yksiköllemme kun poliisipartio saapui paikalle hänen ollessaan jonottamassa kassalle. He asettivat miehiä jokaiselle uloskäynnille ja vaativat jokaista kaupasta lähtijää näyttämään tyydyttävät henkilöllisyyspaperit.

Juuri kun Carol oli valmis lähtemään, yhdellä uloskäynnillä oli jotain hässäkkää. Poliisi oli kuulustellut miestä, jolla ei ilmeisesti ollut mukana mitään, millä todistaa henkilöllisyyttään, ja hän menetti malttinsa. Kun poliisit yrittivät laittaa hänelle käsirautoja, hän kolkkasi heistä yhden ja yritti paeta.

He taklasivat hänet ennen kuin hän oli päässyt monenkaan jalan päähän, mutta silti poliisit muilla uloskäynneillä juoksivat auttamaan. Carol onnistui livahtamaan hetkellisesti vartioimattomasta uloskäynnistä läpi ruokatavaroineen.

Kaikki tämä henkilöllisyydentarkastaminen on harhauttanut poliisia pois normaalien velvollisuuksiensa parista ja mustat ja muut rikolliset ainekset käyttävät tilannetta hyväksi toden teolla. Myös jonkin verran armeijan väkeä osallistuu henkilöllisyydentarkastamiseen ja muihin poliisioperaatioihin, mutta heidän päävelvollisuutensa on edelleen valtion rakennusten ja median tilojen vartiointi.

Kaikkein mielenkiintoisin kehitys on se, että ihmisoikeusneuvostot ovat myös saaneet poikkeustilan poliisivaltuudet ja keräävät suuria määriä "avustajia" mustien sosiaalihuoltojonoista, samaan tapaan kuin aseratsioiden aikaan. Jotkin näistä mustista notkuvat jo ympäriinsä D.C.:ssä ja Alexandriassa ja pysäyttelevät valkoisia kaduilla.

Liikkuu huhuja, että he vaativat lahjuksia pysäyttämiltään ihmisiltä ja uhkailevat heitä pidätyksellä mikäli nämä eivät maksa. Sanotaan, että he ovat koonneet joitain valkoisia naisia "kenttäpäämajaansa" "kuulustelua" varten. Siellä nämä on sitten riisuttu, joukkoraiskattu ja hakattu - kaikki lain nimessä!

Uutismedia ei hiisku sanaakaan näistä sikamaisuuksista, tietenkään, mutta sana leviää silti. Ihmiset ovat vihaisia ja peloissaan, mutta eivät tiedä mitä tekisivät. Ilman aseita ei voi tehdä paljoa. He ovat täysin Systeemin armoilla. On vaikeaa keksiä miksi Systeemi sekoittaa asioita tarkoituksella ottamalla taas mustia avustajiksi, sen valtavan paheksunnan vuoksi, mitä se kaksi vuotta sitten aiheutti. Olemme puhuneet siitä keskenämme yksikössä ja mielipiteemme ovat jakautuneet. Kaikki paitsi minä näyttävät ajattelevan, että viime maanantain tapahtumat saivat Systeemin paniikkiin ja jälleen kerran ylireagoimaan.

Ehkäpä, mutta en usko niin. Heillä on nyt ollut kaksi kuukautta aikaa tottua ajatukseen sissisodasta itsensä ja meidän välillä. Ja on jo kulunut lähes viisi viikkoa siitä, kun ensimmäisen kerran kunnolla otimme senkan heidän nenästään räjäyttämällä FBI:n rakennuksen.

He tietävät, ettei maanalainen voimamme koko valtakunnan alueella voi olla enempää kuin 2000 henkeä - ja heidän täytyy myös tietää, että he kuluttavat meitä. Luulenpa heidän päästävän mustat valkoisten kimppuun tiukasti ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. Pelottelemalla valkoista väestöä he tekevät värväämisestä meille vaikeampaa, näin nopeuttaen tuhoamme.

Bill taas väittää, että valkoisten reaktio ihmisoikeusneuvostojen ja heidän "avustaja"-jengiensä toimintaan tulee tekemään värväämisestä meille helpompaa. Tiettyyn pisteeseen asti se piti paikkansa vuonna 1989, mutta valkoisista amerikkalaisista on tullut niin sopeutuneita Systeemin tyrannian kasvavaan avoimuuteen viimeisten kahden vuoden aikana, että uskon viimeisimmän siirron ennemmin pelottelevan heitä kuin ärsyttävän. Saa nähdä miten käy.

Samaan aikaan minua odottaa kokonainen vuori töitä. Washingtonin kenttäjohto on pyytänyt, että varustaisin heidät 30 uudella lähettimellä ja 100 uudella vastaanottimella ennen vuoden loppua. En tiedä miten pystyn sen tekemään, mutta minun on parasta aloittaa homma.

27.11. Tähän päivään asti olen työskennellyt niska limassa, yötä päivää, yrittäessäni saada WK:n haluamat viestintävälineet rakennettua. Kolme päivää sitten - tiistaina - keräsin viimeiset komponentit mitä tarvitsin ja pystytin kokoonpanolinjan tänne pajaan, painostaen Carolia ja Katherinea palvelukseeni. Heidän hoitaessaan joitakin yksinkertaisempia vaiheita kokoonpanoprosessissa saatan ehkä sittenkin saada projektin valmiiksi sille asetettuun takarajaan mennessä.

Eilen kuitenkin sain kutsun WK:lta, joka piti minut poissa pajalta aamuvarhaisesta tänään aina kymmeneen illalla. Yksi syy kutsuun oli "uskollisuustarkastus".

En tosin tiennyt siitä ennen saapumistani minulle annettuun osoitteeseen. Se oli pieni lahjatavarakauppa, jossa Harry Powellin oikeudenkäynti pidettiin.

Vartija hoputti minut pieneen toimistoon kellarin varastohuoneessa. Siellä minua odotti kaksi miestä. Toinen oli majuri Williams Vallankumousesikunnasta, jonka olin tavannutkin aikaisemmin. Toinen oli tri. Clark - yksi laillisistamme - ja, kuten pian sain selville, kliininen psykologi.

Williams selitti minulle, että Järjestö on kehittänyt testausprosessin uusille maanalaisille värvätyille. Sen tarkoitus on määrittää värvätyn todelliset motiivit ja asenteet ja karsia salaisen poliisin lähettämät soluttautujat, kuten myös muistakin syistä sopimattomiksi katsotut.

Uusien värvättyjen lisäksi joukko Järjestön veteraanijäseniä testataan myös: Toisin sanoen ne, joiden velvollisuudet antavat heille pääsyn tietoon, joka voisi olla erityisen arvokasta salaiselle poliisille. Jo pelkästään yksityiskohtainen tietämykseni viestintäjärjestelmästämme laittaa minut tähän kategoriaan ja työni on tuonut minut yhteyteen epätavallisen suuren jäsenmäärän kanssa muissa yksiköissä.

Alkujaan suunnittelimme, ettei yksikään jäsen maanalaisessa yksikössä tietäisi oman yksikkönsä ulkopuolella olevan jäsenen henkilöllisyyttä tai toisen yksikön sijaintia. Käytännössä olemme tosin pahasti lipsuneet tuosta suunnitelmasta. Tapa, jolla asiat ovat kehittyneet viimeisten kahden kuukauden aikana, on sellainen, että meitä on nyt monia Washingtonin alueella, jotka voisivat pettää - joko vapaaehtoisesti tai kidutuksen kautta - suuren joukon muita jäseniä.

Olimme tietysti hyvin tarkkoja uusien jäsenten värväämisessä ja arvioimisessa aseratsioiden jälkeen, mutta se ei ollut mitään sellaista kuin se, mihin tänä aamuna jouduin. Minuun pistettiin neulalla jotain ainetta - ainakin kahta - mutta olin niin sumussa ensimmäisen jälkeen, etten voi olla varma kuinka monta muuta sain - ainakin puoli tusinaa elektrodia kiinnitettiin eri puolille ruumistani. Kirkas, sykkivä valo täytti silmäni ja menetin kaiken kontaktin ympäristööni, paitsi kuulustelijoideni ääniin.

Seuraava asia, jonka muistan, on se kun haukottelin ja venyttelin herättyäni sängyntapaisesta kellarissa lähes kolme tuntia myöhemmin, vaikka minulle kerrottiin, että itse kuulustelu oli kestänyt alle puoli tuntia. Tunsin oloni virkistyneeksi, enkä huomannut mitään jälkivaikutuksia, mitä ainetta minulle nyt sitten annettiinkin.

Vartija tuli luokseni noustessani ylös. Saatoin kuulla vaimeita ääniä suljetusta toimistosta; joku toinen oli kuulusteltavana. Näin myös toisen miehen nukkumassa muutaman jalan päässä itsestäni. Luulenpa, että hän oli juuri käynyt läpi saman prosessin kuin minäkin. Minut johdatettiin toiseen kellarihuoneeseen, pikkuruiseen nurkkaukseen, jossa oli vain tuoli ja pieni - oikeastaan metallipöytä - kirjoituskonetaso. Pöydällä oli musta muovinen kansio, ehkä kaksi tuumaa paksu, sellainen mihin koneella kirjoitetut raportit laitetaan. Vartija kertoi minulle, että minun piti lukea kaikki kansiossa hyvin tarkkaan ja että majuri Williams puhuisi minulle sen jälkeen uudelleen. Hän sulki oven mennessään.

Tuskin olin ehtinyt istua alas kun tyttö toi minulle lautasella voileipiä ja kupin kuumaa kahvia. Kiitin tyttöä ja koska olin nälkäinen, aloin siemailla kahvia ja mussuttaa leipää samalla lueskellen ensimmäistä sivua kansiossa olevasta aineistosta. Kun olin lukenut viimeisen sivun loppuun neljä tuntia myöhemmin, huomasin, että voileivät - mukaan lukien syömätön osa yhdestä, jonka olin aloittanut - olivat yhä lautasella. Muki oli lähes täynnä kylmäksi jäähtynyttä kahvia. Aivan kuin olisin juuri palannut maan pinnalle - huoneeseen - tuhat vuotta kestäneeltä matkalta avaruudessa.

Se mitä olin lukenut - joka oli noin 400 koneella kirjoitettua sivua - oli nostanut minut pois tästä maailmasta, pois päivittäisestä olemassaolostani maanalaisena Järjestön taistelijana, ja vienyt minut vuoren huipulle, jolta saatoin nähdä koko maailman, kaikkine kansoineen ja heimoineen ja rotuineen, levittäytyneenä eteeni. Saatoin myös nähdä edessäni kaikki aikakaudet, höyryävistä esihistoriallisista soista sata miljoonaa vuotta sitten rajattomiin mahdollisuuksiin, joita vuosisadoilla ja tuhansilla on vielä meille varalla.

Kirja asetti nykyisen taistelumme - Järjestön ja sen päämäärät ja mitä on panoksina - paljon suurempaan yhteyteen, kuin mitä olin koskaan ennen ajatellut. Eli toisin sanoen, olin ajatellut paljon eri asioita mistä kirjassa puhuttiin ennenkin, mutta en ollut koskaan laittanut niitä kaikkia yhteen, selkeään kaavaan. En ollut koskaan nähnyt koko kuvaa niin selvästi. (Huomautus lukijalle: On selvää, että Turner viittaa tässä Kirjaan. Me tiedämme muiden todisteiden perusteella, että se kirjoitettiin arviolta kymmenen vuotta ennen Marttyyrien kirjaa, jossa se mainitaan - ts. luultavasti vuonna 9 eua., tai vuonna 1990 vanhaa ajanlaskua. Turner mainitsee "koneella kirjoitetut sivut", mutta ei ole selvää, tarkoittaako hän kopioita vai konekirjoitettuja sivuja vai itse alkuperäisiä sivuja. Jos jälkimmäistä, silloin meillä saattaa olla tässä ainoa olemassaoleva viittaus Kirjan alkuperäiskappaleeseen! Useita jäljennöksiä konekirjoitetuista liuskoista kansiossa, jotka sopivat Turnerin kuvaukseen, on säästynyt ja on säilössä Arkistossa, mutta arkeologit eivät ole vielä löytäneet jälkeäkään alkuperäisestä).

Ensimmäisen kerran ymmärrän sen mitä teemme syvemmän tarkoituksen. Ymmärrän nyt, miksi emme saa epäonnistua, jouduimmepa sitten tekemään mitä tahansa voittaaksemme tai joutuipa kuinka moni tahansa meistä menehtymään sitä tehdessään. Kaikki, mikä on ollut, ja mikä on vielä tuleva, riippuu meistä. Olemme todella Jumalan työkaluja Hänen Suuren suunnitelmansa täytäntöönpanossa. Nämä näyttävät oudoilta sanoilta minulta tulleessaan, koska en ole koskaan ollut uskonnollinen, mutta ne ovat täysin suoraan sydämestä tulevia sanoja.

Istuin siellä yhä, ajatellen vielä sitä mitä olin lukenut, kun majuri Williams avasi oven. Hän alkoi pyytää minua mukaansa, kun hän huomasi, etten ollut syönyt voileipiäni, hän toi toisen tuolin pikkuruiseen huoneeseen ja kehotti minua syömään leipäni loppuun samalla kun puhuimme.

Sain selville monia hyvin mielenkiintoisia asioita lyhyen keskustelumme aikana. Yksi niistä oli se, että vastoin aiempaa luuloani, Järjestöön virtaa tasaisesti uusia värvättyjä. Kukaan meistä ei ole käsittänyt sitä, koska WK on aina laittanut uuden väen aivan uusiin yksiköihin. Siksi uutta viestintävälineistöä tarvitaan.

Toinen asia, jonka sain selville, oli se, että merkittävä osa uusista värvätyistä on ollut salaisen poliisin vakoojia. Onneksi Järjestön johto näki ennalta tämän uhan ja keksi torjuntakeinon ajoissa. He käsittivät, että kun menimme maan alle, ainoa keino, jolla voisimme turvallisesti jatkaa värväämistä, olisi tarkistaa uudet ihmiset idioottivarmalla tavalla.

Näin se toimii: Kun laillisillamme on joku, joka sanoo haluavansa liittyä Järjestöön, hänet luovutetaan välittömästi tri. Clarkille. Tri. Clarkin kuulustelumetodi ei jätä tilaa kiertelylle tai petokselle. Kuten majuri Williams sen selitti, jos kandidaatti tyrii testin, hän ei enää koskaan herää nokosiltaan.

Tällä tavalla Systeemi ei koskaan saa selville kuinka sen vakoojat katoavat. Tähän mennessä, hän sanoi, olemme saaneet kiinni yli 30 soluttautujaksi aikovaa, mukaan lukien useita naisia.

Tunsin vilunväristyksiä ajatellessani mitä olisi tapahtunut jos oma kuulusteluni olisi paljastanut minun olevan epävakaa tai minulta puuttuvan uskollisuutta, jotta minulle olisi voinut uskoa sen tietomäärän, joka minulla on. Tunsin myös hetken katkeruutta siitä, että tri. Clark, joka ei ole edes maanalainen jäsen, saa päättää elämästäni ja kuolemastani ollessani hänen käsissään.

Katkeruus meni kuitenkin pian ohi kun ajattelin sitä, että laillisena olemisessa ei oikeasti ole mitään stigmaa. Ainoa syy miksi tri. Clark ei ole maan alla on se, että hänen nimensä ei ollut FBI:n pidätyslistalla syyskuussa. Laillisemme esittävät aivan yhtä elintärkeää roolia taistelussamme kuin maanalaisetkin. He ovat elintärkeitä propaganda- ja värväystoiminnallemme - ainoa lähikontakti Järjestön ulkopuolisen maailman kanssa - ja he ottavat vielä suuremman riskin jäädä kiinni ja joutua pidätetyksi kuin me.

Majuri Williamsin on täytynyt vaistota ajatukseni, koska hän laittoi kätensä olkapäälleni, hymyili ja vakuutti minulle, että kokeeni oli mennyt oikein hyvin. Itse asiassa niin hyvin, että minut vihittäisiin Järjestön sisällä olevaan harvojen ja valittujen elimeen. Kirjan lukeminen, jonka juuri sain tehtyä, oli ensimmäinen askel tuohon vihkiytymiseen.

Seuraavan askeleen otin noin tuntia myöhemmin. Meitä oli kuusi kokoontunut puoliympyrään yläkerran kauppaan. Se oli työajan jälkeen, ja verhot oli vedetty tiukasti eteen. Ainoa valo tuli kahdesta suuresta kynttilästä kaupan perällä.

Minä astuin huoneeseen toiseksi viimeisenä. Portaiden yläpäässä sama tyttö, joka toi minulle voileipiä, pysäytti minut ja ojensi minulle kaavun, joka oli tehty jostain karkeasta materiaalista ja jossa oli huppu - munkin kaavun tapainen. Kun olin pukeutunut kaapuun, hän osoitti minulle missä seistä ja varoitti, että minun tuli olla hiljaa.

En saanut selvää kenenkään seurassani olevan kasvoista tuossa oudossa pienessä kokoontumisessa, koska huput peittivät heidän piirteensä. Kuitenkin kun kuudes osallistuja pääsi ovelle portaiden yläpäässä, käännyin ja hämmästyin nähdessäni vilahduksen pitkästä, rotevasta miehestä District of Columbian metropolialueen poliisin univormussa, livahtamassa kaapuunsa.

Viimein majuri Williams saapui toisesta ovesta kaupan perällä. Myös hän oli pukeutunut harmaaseen kaapuun, mutta hänen huppunsa oli takana niin, että kaksi kynttilää, yksi kummallakin puolella, valaisi hänen kasvonsa.

Hän puhui meille hiljaisella äänellä, selittäen, että jokainen meistä, joka oli valittu Veljeskunnan jäseneksi, oli läpäissyt niin Sanan kuin Teonkin kokeen. Tämä tarkoittaa, että olemme kaikki osoittaneet olevamme kunnollisia, ei pelkästään oikealla asenteella Asiaa kohtaan, vaan myös tekojemme kautta taistelussa Asiamme toteuttamiseksi.

Veljeskunnan jäseninä olemme Uskon kantajia. Vain meidän riveistämme tulevat Järjestön tulevaisuuden johtajat. Hän kertoi meille myös muitakin asioita, toistaen joitain niistä ajatuksista, joita olin juuri lukenut.

Veljeskunta, hän selitti, tulee pysymään salassa, jopa Järjestön sisällä, kunnes tehtävämme ensimmäinen vaihe on viety menestyksekkäästi loppuun: Kun Systeemi on tuhottu. Ja hän näytti meille Merkin, jolla tunnistamme toinen toisemme.

Ja sitten vannoimme Valan - mahtavan Valan, liikuttavan Valan, joka järkytti minua luitani myöten ja nosti niskakarvani pystyyn. Valuessamme ulos yksi kerrallaan, noin minuutin välein, tyttö ovella otti kaapumme ja majuri Williams asetti kultaisen ketjun, josta roikkui pieni riipus, jokaisen meistä kaulaan. Hän oli jo kertonutkin meille näistä. Jokaisen riipuksen sisällä on pieni lasinen kapseli. Meidän tulee pitää niitä kaikkina aikoina, päivällä ja yöllä.

Aina kun vaara uhkaa ja voimme joutua vangiksi, meidän täytyy poistaa kapselit riipuksistamme ja kantaa niitä suissamme. Ja jos meidät koskaan vangitaan emmekä näe toivoa välittömästä paosta, meidän tulee rikkoa kapselit hampaillamme. Kuolema tulee olemaan kivuton ja seuraamaan lähes välittömästi.

Nyt elämämme todella kuuluvat Veljeskunnalle. Tavallaan synnyin tänään uudelleen. Tiedän nyt, etten voi enää koskaan katsoa maailmaa tai ihmisiä ympärilläni tai omaa elämääni aivan samalla tavalla kuin ennen.

Riisuutuessani sänkyyn mennessäni eilen Katherine huomasi välittömästi uuden riipukseni ja tietysti myös kysyi siitä. Hän halusi myös tietää mitä olin tehnyt koko päivän.

Onneksi Katherine on tyttö, jolle voi puhua täysin totuudenmukaisesti - todella harvinainen helmi. Selitin hänelle riipuksen tarkoituksen ja kerroin hänelle, että se on tarpeellinen uuden tehtäväni vuoksi, jonka Järjestössä otan vastaan - tehtävän, jonka yksityiskohtia olen luvannut itselleni olla paljastamatta kenellekään: Ainakaan tällä hetkellä. Hän oli tietysti utelias, mutta ei painostanut minua asian suhteen sen enempää.