EPILOGI

Näin päättyvät Earl Turnerin päiväkirjat, yhtä vaatimattomasti kuin alkoivatkin.

Hänen viimeinen tehtävänsä oli menestys, tietenkin, kuten meitä kaikkia muistutetaan joka vuosi marraskuun 9. päivänä - perinteisenä marttyyrien päivänä.

Systeemin ensisijaisen sotilaallisen hermokeskuksen tuhouduttua, sen Järjestön Kalifornian sulkeuman ulkopuolelle ryhmitetyt joukot jatkoivat käskyjen odottamista, joita ei koskaan tullut. Heikentyvä moraali, kasvava sotilaskarkuruus, mustien lisääntyvä kurittomuus, ja lopuksi Systeemin kykenemättömyys ylläpitää Kalifornian joukkojensa huoltoa eheänä, johtivat asteittaiseen hyökkäyksen uhan vähenemiseen. Lopulta Systeemi alkoi ryhmittää joukkojaan uudelleen muualle, kohdatakseen uusia haasteita muissa osissa maata.

Ja sitten, aivan kuten juutalaiset olivat pelänneetkin, Järjestön aktivistien virta kääntyi tasan 180 astetta siitä mitä se oli ollut viikkoja ja kuukausia ennen 4.7.1993. Lukuisilta harjoitusleireiltä vapautetulla vyöhykkeellä alkoi livahtaa ensin satoja, sitten tuhansia erittäin motivoituneita sissitaistelijoita Systeemin ohenevien joukkojen renkaan läpi itään päin. Näillä sissijoukoilla Järjestö seurasi Baltimoren jäsenten esimerkkiä ja perusti nopeaan tahtiin tusinoittain uusia sulkeumia, ensisijaisesti ydinaseiden tuhoamille alueille, joilla Systeemin valta oli heikoimmillaan.

Detroitin sulkeuma oli aluksi näistä kaikkein tärkein. Verinen anarkia oli vallinnut Detroitin alueen henkiin jääneiden parissa useita viikkoja 8. syyskuuta tapahtuneiden ydinräjähdysten jälkeen. Lopulta oli palautettu jonkinlainen järjestys, Systeemin joukkojen jakaessa löyhästi vallan usean alueella olevan mustan jengin johtajien kanssa. Vaikka siellä olikin muutamia eristyneitä valkoisten tukialueita, jotka pitivät kiertelevät mustat ryöstely- ja raiskaajajoukot kurissa, suurin osa järjestäytymättömistä ja moraalinsa menettäneistä valkoisista eloon jääneistä Detroitissa ja sen ympäristössä eivät pystyneet mihinkään tehokkaaseen vastarintaan mustia vastaan ja, aivan kuten muillakin maan erittäin mustilla alueilla, kärsivät suunnattomasti.

Sitten, joulukuun puolessa välissä, Järjestö nappasi aloitteen. Joukko synkronoituja salamaiskuja Systeemin sotilaallisia vahvoja pisteitä vastaan Detroitin alueella johtivat helppoon voittoon.

Tämän jälkeen Järjestö lanseerasi Detroitissa tiettyjä malleja, joita noudatettiin pian muuallakin. Kaikille kiinnisaaduille valkoisille joukoille, heti kun nämä olivat laskeneet aseensa, tarjottiin mahdollisuutta taistella Järjestön rinnalla Systeemiä vastaan. Ne, jotka tarjoutuivat vapaaehtoisiksi saman tien, otettiin sivuun alustavaa seulontaa varten, jonka jälkeen heidät lähetettiin leireille asenteenmuokkaukseen ja erikoiskoulutukseen. Muut ammuttiin konekivääreillä siihen paikkaan, ilman sen kummempaa viivyttelyä.

Samanasteista häikäilemättömyyttä käytettiin valkoiseen siviiliväestöön. Kun Järjestön kaaderit liikkuivat valkoisten tukialueille Detroitin esikaupunkeihin, ensimmäinen asia, mitä he pitivät välttämättömyytenä, oli likvidoida suurin osa paikallisista valkoisista johtajista, jotta pystyisivät saamaan Järjestölle kiistattoman määräysvallan. Ei ollut aikaa eikä kärsivällisyyttä yrittää järkeillä lyhytnäköisten valkoisten kanssa, jotka inttivät, etteivät olleet "rasisteja" tai "vallankumouksellisia" ja etteivät tarvinneet kenenkään "ulkopuolisen agitaattorin" apua ongelmiensa ratkomisessa tai joilla oli jokin muu konservatiivinen tai nurkkapatrioottinen päähänpinttymä.

Detroitin ja muiden uusien sulkeumien valkoiset organisoitiin enemmän Earl Turnerin kuvaileman Baltimoren tavan mukaan kuin Kalifornian, mutta vieläkin nopeammin ja kovakouraisemmin. Useimmilla alueilla maassa ei ollut mahdollisuutta siistissä järjestyksessä toteutettavaan laajamittaiseen ei-valkoisten erotteluun kuten Kaliforniassa oli ollut, ja tämän seurauksena verinen rotusota raivosi kuukausia, niiden valkoisten maksaessa kalliisti, jotka eivät olleet jossain Järjestön tiukasti kontrolloimassa kokonaan valkoisessa sulkeumassa.

Ruoka kävi kriittisen vähiin joka puolella talvella 1993-1994. Mustat lipsahtivat kannibalismiin, aivan kuten Kaliforniassa, samalla kun sadat tuhannet nälkiintyneet valkoiset, jotka aiemmin olivat olleet välittämättä Järjestön kutsusta nousta Systeemiä vastaan, alkoivat ilmestyä lukuisten vapautettujen vyöhykkeiden rajoille kerjäämään ruokaa. Järjestö kykeni ruokkimaan - noudattamalla ankaraa säännöstelyä - vain ne valkoiset, jotka olivat jo sen hallinnassa olevilla alueilla, ja oli välttämätöntä käännyttää monia mattimyöhäisiä pois.

Ne, jotka päästettiin sisään - ainoastaan lapset, synnytysiässä olevat naiset ja hyväkuntoiset miehet, jotka olivat halukkaita taistelemaan Järjestön riveissä - joutuivat vielä tarkempaan rodulliseen seulontaan kuin se jota Kaliforniassa oli käytetty valkoisten erottelussa ei-valkoisista. Enää ei riittänyt vain se, että oli valkoinen; saadakseen ruokaa täytyi tulla katsotuksi erityisen arvokkaiden geenien kantajaksi.

Detroitissa alettiin ensimmäisenä noudattaa käytäntöä (ja myöhemmin se omaksuttiin käyttöön muuallakin), jonka mukaan kaikille hyväkuntoisille valkoisille miehille, jotka halusivat päästä Järjestön sulkeumaan, annettiin lämmin ateria ja pistin tai jokin muu teräase. Tämän jälkeen heidän otsansa merkittiin irtoamattomalla värillä ja heidät lähetettiin pois sulkeumasta. He saivat palata pysyvästi sulkeumaan vain jos toivat mukanaan vasta tapetun mustan tai muun ei-valkoisen pään. Tällä käytännöllä varmistettiin, ettei arvokasta ruokaa mennyt hukkaan niille, jotka eivät halunneet tai pystyneet tuomaan omaa lisäänsä Järjestön taisteluvoimaan, mutta se maksoi hirvittävän määrän heikompien ja dekadentimpien valkoisten henkiä.

Kymmeniä miljoonia menehtyi vuoden 1994 ensimmäisellä puoliskolla, ja maan valkoisten kokonaismäärä laski arviolta 50 miljoonaan saman vuoden elokuuhun mennessä. Siihen mennessä kuitenkin lähes puolet jäljellä olevista valkoisista oli Järjestön sulkeumissa, ja ruuantuotanto ja -jakelu niissä olivat kehittyneet pisteeseen, jossa ne riittivät enempien nälkäkuolemien estämiseen.

Vaikka jonkinlainen keskushallitus olikin vielä olemassa, Systeemin sotilas- ja poliisivoimat muodostivat käytännössä enää vain joukon ennen kaikkea autonomisia paikallisesikuntia, joiden päätehtäviksi tuli ruuan, viinan, bensiinin ja naisten ryöstely. Sekä Järjestö että Systeemi välttelivät laajamittaisia yhteenottoja toistensa kanssa, Järjestön voimien rajoittaessa toimensa lyhyisiin ja rajuihin iskuihin Systeemin joukkojen keskityksiä sekä muita laitoksia vastaan Systeemin joukkojen taas rajoittaessa toimensa resurssiensa vartioimiseen sekä, joillain alueilla, yritykseen rajoittaa Järjestön sulkeumien enempää laajenemista.

Järjestön sulkeumat kuitenkin jatkoivat kasvuaan sekä koossa että lukumäärässä, läpi niiden Viiden synkän vuoden, jotka edelsivät Uutta aikakautta. Yhdessä vaiheessa Pohjois-Amerikassa oli lähes 2000 erillistä Järjestön sulkeumaa. Anarkia ja raakalaisuus kävivät näiden järjestyksen ja turvallisuuden vyöhykkeiden ulkopuolella tasaisesti pahemmiksi. Ulkopuolella ainoa todellinen auktoriteetti olivat ryöstelevät joukkiot, jotka saalistivat toinen toisiaan ja järjestäytymättömiä sekä puolustuskyvyttömiä massoja.

Monet näistä joukkioista koostuivat mustista, puertoricolaisista, meksikolaisista ja puoliksi valkoisista sekarotuisista. Kuitenkin myös valkoiset perustivat yhä enemmän joukkioita rotulinjojen mukaan, jopa ilman Järjestön ohjausta. Tuhoamissodan jatkuessa miljoonat pehmeät, kaupungissa kasvaneet ja aivopestyt valkoiset alkoivat asteittain löytää uudelleen miehisyytensä. Loput kuolivat.

Järjestön kasvava menestys ei tietenkään tullut ilman takaiskuja. Näistä yksi mainittavimpia oli hirveä Pittsburghin verilöyly kesäkuussa 1994. Järjestö oli perustanut sinne sulkeuman saman vuoden toukokuussa, pakottaen paikalliset Systeemin joukot perääntymään, mutta ei toiminut tarpeeksi rivakasti paikallisen juutalaisaineksen tunnistamisessa ja likvidoimisessa.

Joukko juutalaisia, yhteistyössä valkoisten konservatiivien ja liberaalien kanssa, ehti tehdä solutus- ja vastavallankumoussuunnitelman. Tämän seurauksena oli se, että Systeemin joukot, yhdessä sulkeuman sisäpuolella olleen viidennen kolonnansa kanssa, valtasivat Pittsburghin takaisin. Tämän jälkeen juutalaiset ja mustat kävivät villiin joukkomurhaan, joka muistutti Venäjällä 75 vuotta aiemmin tapahtuneen juutalaisten yllyttämän bolshevikkivallankumouksen pahimpia ylilyöntejä. Kun veri-orgiat päättyivät, käytännöllisesti katsoen jokainen alueen valkoinen oli joko teurastettu tai joutunut pakenemaan. Hengissä selvinneet Järjestön Pittsburghin kenttäesikunnan henkilöstön jäsenet, joiden empiminen juutalaisten käsittelyssä oli katastrofin aiheuttanut, kerättiin yhteen ja ammuttiin erityiskurinpitoryhmän toimesta, Vallankumousesikunnan käskystä.

Ainoa kerta 9.11.1993 jälkeen, kun Järjestö joutui räjäyttämään ydinaseen Pohjois-Amerikan mantereella, oli vuotta myöhemmin Torontossa. Satoja tuhansia juutalaisia oli paennut Yhdysvalloista tähän Kanadan kaupunkiin vuosien 1993-1994 aikana, tehden siitä melkein toisen New Yorkin ja käyttäen sitä komentokeskuksenaan etelässä raivoavassa sodassa. Mitä juutalaisiin ja Järjestöön tuli, Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla ei ollut mitään todellista merkitystä Suuren vallankumouksen loppuvaiheissa, ja vuoden 1994 puolivälissä tilanne rajan pohjoispuolella oli vain hiukan vähemmän kaoottinen kuin sen eteläpuolella.

Läpi Synkkien vuosien Järjestöllä ja Systeemillä ei kummallakaan ollut toivoa täysin määräävästä etulyöntiasemasta toiseen nähden, niin kauan kuin niillä kummallakin oli valmiudet ydinsodankäyntiin. Tämän ajanjakson ensimmäisen osan aikana, kun Systeemin tavanomaisen sodankäynnin taisteluvoima oli paljon suurempi kuin Järjestön, ainoastaan Järjestön kostoiskujen uhka sen yli sadalla useimmissa tapauksissa Systeemin hallussa vielä olleisiin suuriin asutuskeskuksiin piilotetulla ydinkärjellä esti Systeemiä hyökkäämästä Järjestön vapautettuja vyöhykkeitä vastaan.

Myöhemmin, kun organisatorinen edistys yhdessä kasvavan sotilaskarkuruuden Systeemin joukoille aiheuttaman kulumisen kanssa kallistivat tavanomaisen taisteluvoiman tasapainon Järjestön suuntaan, Systeemi säilytti useamman ydinaseistetun sotilasyksikön hallinnan ja uhkaamalla käyttää näitä pakotti Järjestön jättämään tietyt Systeemin tukialueet rauhaan.

Edes Systeemin valiojoukot, hemmotellut ydinasejoukot, eivät olleet immuuneja sotaväsymyksen prosesseille, jotka karsivat Systeemin tavanomaisen sodankäynnin vahvuutta, ja he kykenivät lykkäämään välttämätöntä vain tilapäisesti. 30.1.1999 solmitussa erittäin merkittävässä Omahan aselevossa viimeinen ryhmä Systeemin kenraaleita luovutti komentonsa Järjestölle, vastineeksi lupauksesta, että he ja heidän perheensä saisivat elää loppuelämänsä kenenkään häiritsemättä. Järjestö piti lupauksensa, ja kenraaleille varattiin erityinen reservaatti Kalifornian rannikon läheisyydessä olevalta saarelta.

Sitten tuli tietysti siivouksen aika, jolloin viimeiset ei-valkoiset joukkiot etsittiin, otettiin kiinni ja tuhottiin, jota taas seurasi lopullinen ei-toivottujen rotuainesten puhdistaminen jäljellä olevasta valkoisesta väestöstä.

Pohjois-Amerikan vapauttamisesta Uuden aikakauden alkuun koko planeetallemme kului hämmästyttävän vähän aikaa, vain vähän alle 11 kuukautta. Professori Anderson on merkinnyt muistiin ja analysoinut tämän valtavan muutoksen ajan tapahtumat yksityiskohtaisesti Suuren vallankumouksen historia -teoksessaan. Tässä on riittävää mainita, että kun juutalaisten maailmanvallan keskukset oli tuhottu ja Neuvostoliiton ydinaseuhka neutraloitu, tärkeimmät esteet Järjestön maailmanlaajuiselle voitolle olivat poissa.

Niinkin varhaisessa vaiheessa kuin 1993 Järjestöllä oli jo aktiivisia soluja Länsi-Euroopassa ja ne kasvoivat huomattavan nopeasti noina kuutena Pohjois-Amerikan voittoa edeltävänä vuotena. Liberalismi oli verottanut Eurooppaa raskaasti, aivan kuten Amerikassa, ja vanha järjestys oli useimmissa paikoissa pelkkä laho kuori, jolla oli ainoastaan pintapuolinen vaikutelma voimasta. Katastrofaalinen taloudellinen romahdus Euroopassa keväällä 1999, jota seurasi Systeemin romahtaminen Pohjois-Amerikassa, auttoi suuresti eurooppalaisten massojen moraalisessa valmistamisessa Järjestön lopulliseen vallanottoon.

Tuo vallanotto tuli suurena, koko Euroopan kattavana rynnistyksenä vuoden 1999 kesällä ja syksyllä, kun puhdistava muutoksen pyörremyrsky pyyhkäisi koko mantereen yli, lakaisten muutamassa kuukaudessa pois yli vuosituhannen kestäneiden vieraiden ideologioiden kuonan ja yli vuosisadan kestäneen syvän moraalisen ja aineellisen rappion. Veri virtasi hetken ajan nilkkojen korkeudella monissa Euroopan suurissa kaupungeissa, kun rodunpettäjät, sukupolvia kestäneen dysgeenisen lisääntymisen tuotokset ja Gastarbeiterien laumat kokivat yhteisen kohtalonsa. Tämän jälkeen Uuden aikakauden mahtava aamu koitti koko läntiseen maailmaan.

Ainoa jäljellä oleva voimakeskus maapallolla, joka ei ollut joulukuun 1999 alussa Järjestön hallinnassa, oli Kiina. Järjestö oli valmis lykkäämään Kiina-ongelman ratkaisua useilla vuosilla, mutta kiinalaiset itse pakottivat Järjestön välittömiin ja rajuihin toimiin. Kiinalaiset tietysti olivat valloittaneet Neuvostoliiton Aasian-puoleisen osan välittömästi 8.9.1993 tehdyn ydiniskun jälkeen, mutta syksyyn 1999 asti he olivat pysyneet Uralin itäpuolella, lujittaen valtaansa uudella suunnattoman kokoisella valtaamallaan alueella.

Kun Järjestö kesän ja alkusyksyn aikana 1999 vapautti Euroopan valtiot toinen toisensa jälkeen, Kiina päätti yrittää napata Venäjän Euroopan puolella olevan osan. Järjestö vastasi tähän todella massiivisesti, käyttäen ydinohjuksia poistaakseen pelistä vielä melko alkukantaiset kiinalaiset ohjukset ja taktiset pommikoneet sekä iskien myös useisiin uusiin kiinalaisten joukkojen keskityksiin Uralin länsipuolella. Valitettavasti tämä toimenpide ei kuitenkaan estänyt keltaista hyökyaaltoa vyörymästä Kiinasta pohjoiseen ja itään.

Järjestö tarvitsi vielä aikaa juuri hallintaansa saamiensa eurooppalaisten väestöjen uudelleenorganisointiin ja uudelleensuuntaamiseen ennen kuin saattoi toivoa voivansa hoidella tavanomaisin keinoin valtavat määrät kiinalaista jalkaväkeä, jota vyöryi Ural-vuorten halki Eurooppaan; Järjestön luotettavat joukot riittivät tuohon aikaan vasta juuri ja juuri edes vartiopalvelukseen vasta vapautetuilla eikä vielä täysin rauhoitetuilla itäisen ja eteläisen Euroopan alueilla.

Niinpä Järjestö turvautui kemiallisten, biologisten, ja radiologisten keinojen yhdistelmään, valtavassa mittakaavassa, hoitaakseen ongelman. Neljän vuoden aikana noin 16 miljoonaa neliömailia Maan pinnasta, Ural-vuoristosta Tyynellemerelle ja Pohjoiselta jäämereltä Intian valtamerelle, tuli käytännössä steriloitua. Näin luotiin Suuri itäinen joutomaa.

Vasta tällä vuosikymmenellä tietyt alueet Joutomaasta on julistettu turvallisiksi asuttaa. Ne ovat kuitenkin "turvallisia" ainoastaan siinä mielessä, että sinne vuosisata sitten kylvetyt myrkyt ovat heikentyneet siihen pisteeseen, etteivät ne ole enää hengenvaarallisia. Kaikki ovat kuitenkin tietoisia, että mutanttijoukkiot, joka vaeltelevat Joutomaassa, ovat edelleen todellinen uhka, ja saattaa mennä vielä toinenkin vuosisata ennen kuin heistä viimeinen on eliminoitu ja valkoinen asutus on jälleen vakiinnuttanut ihmisen läsnäolon koko tällä suunnattomalla alueella.

Mutta se oli vuonna 1999, Vanhan aikakauden ajanlaskun mukaan - vain 110 vuotta Suuruuden syntymästä - kun unelma valkoisesta maailmasta viimeinkin toteutui. Ja se mikä piti tuon unelman elossa niinä vuosina, jotka edelsivät sen lopullista toteutumista, olivat nuo lukemattomat tuhannet rohkeat Järjestön miehet ja naiset, jotka uhrasivat elämänsä sen eteen.

Noiden lukemattomien tuhansien joukossa Earl Turner ei esittänyt aivan pientä osaa. Hän saavutti kuolemattomuuden tuona synkkänä marraskuun päivänä 106 vuotta sitten täyttäessään uskollisesti velvollisuutensa rotuaan, Järjestöä ja pyhää Veljeskuntaa kohtaan, joka oli hyväksynyt hänet riveihinsä. Ja tehden näin hän auttoi suuresti turvaamaan rotunsa selviämisen ja menestyksen ja sen, että Järjestö tulisi saavuttamaan maailmanlaajuiset poliittiset ja sotilaalliset tavoitteensa sekä sen, että Veljeskunta tulisi levittämään viisaan ja hyväntahtoisen valtansa koko maapallon yli ikuisiksi ajoiksi.

Loppu